perjantai 21. maaliskuuta 2014

Paluu kylmään todellisuuteen.

Kroatian aurinko on vain lämpöinen muisto kun ryhmäämme astuu ulos koneesta ja suomen takatalvi lyö vasten kasvoja ensi henkäyksellä. Selvisimme Ouluun ehjin nahoin mutta matkamme päättyy tähän. Kiitoksia kaikille seuraajille ja hyvää yötä.


Tahtoisin jäädä mutta moottoritie on kuuma.

Kalenteriin napsahti perjantai ja tälle opiskelijapopoolle se tarkoittaa kotiinpaluuta takaisin pohjoiseen kotimaahan. Kaksi viikkoa Kroatiassa on kulunut työharjoittelun ja diplomatian piireissä. On tavattu ihmisiä, opittu uutta, nähty maisemia ja maisteltu kaikkea uutta. Ryhmän mielialaa on hyvinkin positiivinen matkan kannalta ja osalla matkaajista on jo haaveena uusi matka kroatian puolelle.

Viimeinen päivä on lähtenyt käyntiin rauhallisesti pakkaamalla, yhteisen aterian ja jäähyväisten merkeissä. Tällä hetkellä odottelemme oppaamme saapumista ja sitten se on menoa. Vielä Arlandan kentällä Tukholmassa oisi luvassa blogiin viimeistä päivitystä mutta siihen asti, zbogom!



torstai 20. maaliskuuta 2014

Viimeiset hitaat.

Keskiviikko Toni:

Myöhästynyt blogipäivitys keskiviikolta. Teimme Slava Raskajin opettajille perinteikkään suomalaisen lounaan. Alkuruokana tarjoilimme porkkanasosekeittoa, pääruokana oli karjalanpaisti uunihunajajuureksilla ja keitetyillä perunoilla, tomaatilla, kurkulla ja herneillä varustettu salaatti ja jälkiruokana itse tekemäni mustikkarahka.
 
Reetta valmisti porkkanasosekeiton ja näytti ainakin asiakkaille kelpaavan.

Pääkokimme Jari valmisti herkullisen karjalanpaistin ja uunijuurekset. Hän piti myös puheen koulun opettajille ja kertoi siinä hieman suomalaisesta ruokakulttuurista.

Lauri valmisti raikkaan salaatin hieman vaihtelua täällä normaaliin etikasta ja öljyssä lilluvaan salaattiin. Näytti se jälkikäteen keittiössä kelpaavan siihen malliin siitä siellä popsittiin.

Minä valmistin mustikkarahkan ja hyvältä se ainakin maistui. Alussa oli hieman ongelmia kun ei oltu osattu selittää mitä maitorahka on sen tilalle oli saatu ihan jotain muuta. Onneksi jääkaapista löytyi samankaltaista tavaraa ja se pelasti tilanteen.

Tarjoilijataremme Julia ja Susanna tarjosivat asiakkaille koko aterian. Alussa piti hieman petrata että miten se tarjoilu hoidetaan mutta hyvin se sujui. Itsekin pääsin muistelemaan miten se hoidettiin.
Ota anna oikealta, tarjoa aina vasemmalta.


Torstai Lauri:

Viimeisiä päivityksiä viedään. Tänään olimme viimeistä kertaa koulun keittiöllä. Tällä kerralla olimme sitten kroatialaisten opiskelijoiden apuna. Aluksi Pääkokki jakoi meidät pieniin ryhmiin ja siitä hommat alkoivat sitten edetä eteenpäin. Minä (Lauri) sain olla apuna pääruoan teossa. Sain tehdä täytettyjä kalkkunarullia. 


Reeta sai olla apuna leipomisessa.

Olimme myös apuna tarjoilussa. Kuvassa asettelemme ruoan lautaselle pääkokimme ohjeiden mukaisesti.


Toni:

Reissu onkin sitten paketissa. Itselleni tämä on ollut todella hieno ja opettavainen kokemus. Hauskaa ollut murheita ei juurikaan ole ollut eikä riitojakaan tullut vaikka asuttiinkin poikaporukalla kolmestaan ahtaassa hotelli huoneessa. Ikimuistoiseksi kokemukseksi jää tältä matkalta Amorphiksen keikka joka oli itselleni ensimmäinen koskaan. Innolla odotan kotiin ja arkeen palaamista. Minä kiitän kumarran ja toivotan omasta puolestani hyviä jatkoja. Kyllä se matkailu avartaa.





tiistai 18. maaliskuuta 2014

Viimeistä viikkoa viedään.



Eilen oli sitten viimeinen työpäivä hotelli Lagunan keittiöllä. Minä Julia, Susanna ja Jari oltiin aamuvuorossa ja Jari oli keittiön alakerrassa kuormassa perunoita ja Jarilla tais mennä siinä kokopäivä. Minä ja Susanna autettiin aamulla naista nimeltä Mimi laittamaan leikkeleitä ja sen jälkeen rikottiin sille kananmunia valmiiksi. 

     
Myöhemmin päästiin paistamaan parilalla kanoja, ja sekoittamaan "perunamuussia"
Iltavuorolaiset pääsivät kuorimaan jälleen kerran perunoita. 

Pojat menivät tänään eläintarhaan ja tytöt ottivat rennosti hotellilla, ja sen jälkeen
mentiin koululle esivalmistelemaan
 suomi menun ruoat, sieltä ei ole valitettavasti kuvia. Susanna ja Julia tekivät hienon kattauksen. Reeta kuori porkkanat huomisen alkukeittoa varten.   
Lauri ja Toni kuutioi lihat ja pisti väriä pintaan niihin. Jari pilkko uuni juurekset valmiiksi. 

Aika on todella nopeasti kulunut näiden viikkojen aikana! Pikkuhiljaa alkaa haikeus iskeä päälle kaikkea, mitä olemme täällä saaneet oppia ja kokea! Mutta toki rakkaaseen kotimaahan kaipaamme hiukan enemmän kuin mahdollisuutta jäädä tänne pidemmäksi aikaa, ainakin minun mielestäni, terveisin Reeta. 

Näin kuittaa Julia, Susanna ja Reeta tältä hetkeltä.







sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Ainakin +20!

Jälleen kerran päivitystä ryhmämme seikkailuista. Koko eilinen (lauantai) meni reissatessa kohti rannikkoa ja Zadarin kaupunkia kohti. Sanottakoon nyt aluksi että koko vierailumme ajan sää on ollut mitä täydellisin, aurinkoista ja kirkasta. Paikallisten mukaan on ollut pelkkä onnenkantamoinen että riesanamme ei ole ollut sateita tai muuten ankeita pilvissä päiviä mutta allekirjoittanut hymähtäen mietiskelee että tälläisen kohteluun voisi tottua. Ja sitä sivuten, paikallista kahvilakulttuuria tulee jäämään ikävä kun kotiinpaluusta tulee ajankohtainen asia, vaikka kyllähän suomipoika ihmetteli kun ensimmäistä kertaa meni sumppia tilaamaan ja kupponen tarjoiltiin aina pöytään asti, niin ne vaan pienet asiat ihastuttavat.



Mutta asiasta kukkaruukkuun, se Zadarin reissu. Koko lauantai upposi matkatessa ja tuota kaupunkia ihastellessa, vasta iltamyöhään kerettiin takaisin hotellille. Matka sujui rauhallisesti muutamien muiden paikallisten opiskelijoiden kanssa, mukana myös tulevat suomenvierailijat, vaikka aikainen herätys latistui aluksi kovin tunnelmaa (06:15 oli lähtö ja sitä ennen piti keretä haukata aamiasta ja puuteroida nenää.) Matkustaminen tapahtui paikallisen koulun varaamalla linja-autolla ja vaikka matka yhteensuuntaan kesti päälle sen kolmisen tuntia olivat kaikki oppilaat varmasti samaa mieltä maisemat olivat sen arvoisia. Muuanmuuassa todistettiin ja todettiin että maailmaa ei osaa oikeasti arvostaa ennen kuin sen itse pääsee kokemaan ja että miten vuoristomaisemien mittasuhteet vetävät ihmisen nöyräksi.



Zadarin, lopultakin. Kaupungista mainittakoon että näin maallikon silmin se on osa italiaa ja osa marokkoa arkkitehtuurin osilta. Vaikka yhä Kroatiassa ollaan niin maisemat ovat vaihtuneet hyvinkin paljon Zagrebia ympäröivistä ruohikkoisista tasangoista ja metsistä. Sen sijaa kaupunkia koristavat palmut ja puhtaan sinertävä meri jossa monet suuret jahdit soljuvat kevyesti aallokossa. Ryhmällemme oltiin järjestetty sen vertaa ohjelmaa paikan päällä että toimesta ei jääty. Kulkien korkeiden rakennusten katujen välejä, kiersimme kirkkotaiteen historian museon josta emme harmi kyllä pysty laittamaan kuvia esille.



Sitten askel kävi kohti ihmishistorian tekniikan museota joka esitteli kaikkea Kroatiasta löytyneitä todisteita esi-isiemme matkasta aina teolliseen kehitykseen, tosin tällä hetkellä näyttely kattoi vain ajanjakson ennen Rooman imperiumia mutta vaikka kuinka kiehtovaa oli todistaa ihmisen voittokulkua ryhmäämme kiinnosti itse kaupunki enemmän. Ja kuinkas ollakaan, kun arvon professorit lähtivät omilleen, mukaamme löyttäytyneet paikalliset opiskelijat tarjoutuvat näyttämään meille paikallisia ihmeitä.



Jälleen kerran, pistimme tossua toisen eteen ja tutustuimme tähän ihmeelliseen kaupunkiin joka tihkui kulttuuria mutta myös tarjosi vivahteen uudempaa kuisketta nuoren matkailijan korvaan. Oli uudempia ja vanhempia rakennuksia, liikkeitä ja kirkkoja (uskonto on Kroatiassa hyvin oleellinen osa elämää). Mieleen jäi eräs rakennuksen kyljessä toimiva jäätelökauppa jossa oli mitä uskomattomien tarjoilu kaikkea mitä mieleen tuli, harmi jälleen kerran että tästä ei myöskään voitu ottaa todistusaineistoa mutta sekin harmi unohtui nopeasti ostettua jäätelöä kauhoessa naamariin.



Ryhmämme teki kierroksen rannalle jota reunusta koko matkan siisti kivinen kävelytie jota seuraten päädyimme ns. Meri-uruille. Nämä urut soittivat meren musiikkia kun aallot kulkivat niiden yli, tosin soittimien toimintaperiaate jäi selvittämättä vaikka oppilaat uteliaasti kuikuilivatkin suunnatonta vesimassaa mutta musiikki itsessään oli hyvinkin terapeuttista. Mutta lopulta oli aika jatkaa matkaa ja palasimme kulkuneuvollemme ja otimme kurssin kohti seuraavaa etappia.



Hieman enemmän sisämaassa päädyimme pieneen kylään jossa meidät otti vastaan paikallisen koulun rehtori joka tarjosi illallisen kotonaan. Oppilaille tarjottiin kaikkea hyvää mikä vaan kulki grillin kautta pyörään ja siinä sivussa ihastelimme maisemia. Monet tuumasivatkin että tälläinen kesäasunto voisi heillekin kelvata kotipuolessa tai vaikka kolmekin. Mutta kaiken hyvä tulee loppua aikanaan ja oli aika irtautua isäntämme vieraanvaraisuudesta ja palata takaisin hotellille.



Kroatiassa yöt tulevat nopeasti ja siinä menee vain hassu tunti kun aurinko liihottaa horisontin taakse. Siinä pimeässä linja-autossa istuessamme väsymys sai pian vallan ryhmästämme ja useammat meistä tyytyivätkin vain hiljaa ja haikeasti tuijottelemaan maisemia ikkunoista. Noh, kroatian oppilaita päivä oli hädin tuskin hidastanut ja nuorilla tuntui riittävän virtaa. Bussissa vallitsi railakas tunnelma joka pisti hieman allekirjoittanutta silmään ehkä hieman kovaäänisenä, mutta samaan aikaan ihastutti se ystävällisyys ja reimakkuus joka näistä ihmisistä huokuu.



Mutta tässäpä tältä erää päivitystä ryhmämme menosta. Kokonainen viikko on tätäkin reissua takana ja moni oppilas varmasti tuntee olonsa hieman uupuneeksi nyt jo. Mutta aivan heti ei voi levähtää, joten täytyy vain vielä nauttia näistä aurinkoisista säistä sen minkä pystyy!



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Päivä yksityisellä.

Perjantai. Hieman erilainen päivä tällä kertaa. Menimme työskentelemään yksityisen kokkikoulun tiloihin. Väkeä olikin paikalla varsin runsaasti kuten alhaalla olevasta kuvista voi nähdä. Pääkokki jakoi alussa kaikille oman hommansa pieneksi pettymykseksi koitui kumminkin se että  jouduimme Susannan kanssa tarkkailijaryhmän jäseneksi jossa tehtävämme oli ainoastaan seurata muiden tekemistä ja auttaa heitä jos he apua tarvitsivat. Onneksi pääsimme kumminkin myöhemmin leipomaan.

Lauri sai tehtäväkseen olla apuna salaatin valmistamisessa.

Julia oli apuna valmistamassa kuvassa olevia nyyttejä.

Jari ja Reetta tekivät täytettyjä kalkkunarullia.


Minä ja Susanna pääsimme leipomaan. 

      Taikina vaivattiin ensin pienemmäksi levyksi jonka jälkeen sen päälle levitettiin öljyä niin että sitä oli joka puolella taikinan päällä. Tämän jälkeen odotettiin hieman että öljy imeytyisi taikinaan ja siitä saataisin joustavaa kuvassa alempana näkyy kuinka taikina levitettiin isoksi läpikuultavaksi levyksi.



 Kun taikina saatiin levitettyä ja hieman korjailtua alettiin taikinan päälle laittaa täyte. Täytettä levitettiin hiema yli puolen välin jonka jälkeen taikina pyöritettiin pitkäksi pötköksi pöytäliinan avustuksella.


Päivän jälkeen porukka oli aivan puhki mutta itse pidin päivästä vaikka itsekin joutui myöhemmin myöntämään että kyllä se kielen ero ja keittiön erilaisuus vain väsyttää enemmän kuin koto Suomen 
tutut kuviot. Päiväkin oli normaaliin työpäivään verrattuna lyhyt. Mutta hyvin päivästä selvittiin joten katsotaan mitä viikonloppu tuo tullessaan.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Porukan mietteitä reissusta


Blogilla on ollut hiljaista pari viimeistä päivää mutta nyt on isompaapäivitystä luvassa. Seuraavaksi oppilaiden tähänastista mietteitä reissusta.

Julia:

Noniiin elikkäs, ollaan tässä nyt kaks päivää oltu töissä ja tänään päästiin tekemään jopa vähän enemmän hommia entä eilen! Keittö on todella iso ja siisti! 
Keittiöllä ei kuitenkaan ole meille hirveästi hommia ja jos on niin hommilla ei ole hirveä kiire, täällä ei oikeestaan koskaan oo mihinkään kiire.. :D Kaikista eniten mua hämmentää tauot! Ja niiden taukojen pituus. Suomessa, ainakin mä oon tottunut siihen että tauot on töissä todella lyhyitä ja sen jälkeen on heti palattava töihin koska niitä töitä on! Täällä taas tauot venyy ja venyy ja kestää todella kauan :D kahvin juonnissakin saattaa mennä kaksikymmentä minuuttia ja siihen vielä toinen kahvikuppi päälle! 
Mutta ihmiset täällä on todella kivoja ja ystävällisiä kaikille, vaikka kieli ei olis sama niin kaikkien kanssa tulee hyvin toimeen! 
Tässä olis Julian mielipide kahesta päivästä jotka keittiöllä ollaan vietetty!

Reeta:

Helou! Nyt, kun olemme saanet olla pari päivää hotellin keittiöllä, on alkanut tulla vähän tuntumaa siitä, miten täällä työnteko hoidetaan. Periaatteessa melkein samalla lailla kuin kotimaassakin, mutta rennommalla otteella. Ehkä asia saattaa johtua siitä, ettei kokkien tarvitse huolehtia astiahuollosta ollenkaan tai ehkä täällä on vaan tapana tehdä asiat pikkuhiljaa? ;) Hotellin keittiö on tilava, sinne mahtuu hyvin vaikka kuusi ihmistä tekemään hommia, jos ei enemmänkin.

Hygieniataso täällä on aivan hyvä, tosin epäilen, että ei aivan niin tiukka kuin kotimaassamme, mutta hengissä olemme vielä silti olleet. Kertakäyttöhanskoja täällä ei juuri kellään näy, lieneekö niitä täällä edes olemassa, ainakaan tässä hotellissa? Joten hyvä käsihygienia on ehdoton. Esim. Kun, olin laittamassa aamupalalle kinkku- ja juustoleikkeileitä tarjottimelle, ne aseteltiin ihan paljain käsin. Se, mikä oli myös uutta, oli se, kun ennen lihan nuijimista lihaleike piti tehdä mureammaksi sellaisella koneella, niin, että se oli helpompi nuijia ohueksi pihviksi. En tiedä, käytetäänkö Suomessa sellaista laitetta?

Henkilökunta täällä on hyvin ystävällistä ja vieraanvaraista kokit, tarjoilijat ja tiskaajat. Vaikka yhteistä kieltä ei tunnu syntyvän edes englanninkielellä, pystymme elekielellä kommunikoimaan hyvin. Hymyilemällä ja nyökkäilemällä pääsee jo pitkälle asiassa kuin asiassa! ;)


"Lihakone" jota  käytin.

Susanna: 

Joo elitosiaan vaikka ei ole yhteistä kieltä niin elekielellä pärjää todella hyvin. 
Keittiö on iso ja puhdas. Täällä on paljon työntekijöitä toisinkuin Suomessa,
Suunilleen jokaiselle eri työtehtävälle on oma työntekijä. Täällä ei käytetä esikäsiteltyjä raaka aineita. 
Ihmiset ovat rennompia ja ystävällisempiä. :) 


Jari: 

Muutama päivä on takana ja täällä Kroatiassa on jo hyvän tovin kerennyt seikkailla työn ohessa. Ensimmäisenä täytyy kyllä sanoa kuinka erilainen meno täälläpäin on verrattuna Suomeen: on lämmintä ja aurinkoista, ihmiset ovat ystävällisiä ja hyvin vieraanvaraisia. Zagreb on myös hyvin mielenkiintoinen kaupunki arkkitehtuuriltaan ja tarjoaa runsaasti nähtävää väen paljoudesta huolimatta. Mutta kaikkialle minne allekirjoittanut on päätynyt reissun aikana on yksi asia pysynyt samana, rento meininki nimittäin. Ihmisillä ei ole kiire minnekään ja asiat hoituvat omalla painollaan, tästä voisi suomipoika ottaa hieman mallia.

Ryhmähän on siis ollut viikon hotellin omassa keittiössä töissä joten kokoan tähän hieman omia ajatuksiani siitä mitä on tultu huomattua. Liialla työllä meitä ei tosiaan härnätä ja kyllähän se omalta osalta tuntuu toisinaan liian helpolta. Mutta kielimuuri tuo omat haasteensa sillä kovinkaan monet ihmiset eivät osaa englantia liian hyvin. Uusi keittö myös tarkoittaa että työtavat ja työkalujen järjestys käy toisinaan oman järjenkulkua vastaan mutta maassa maan tavalla. Tylsää ei ole ollut kuiteskaan ja onpahan tultu opittua jopa uusia asioitakin. Tosin kyllähän tässä tuntuu että tämä reissu on pelkästään aterialta toiselle ramppaamista ja paikalliset eivät annoskoossa turhia kitsastele.


Saisiko olla kalmaria? Tälläistäkin on uskallettu maistella kaiken muun ohella.

Lauri:

Tosi kiehtova ja kaunis maa. Erittäin mukavia ja avuliaita ihmisiä. Kielen kanssa on ollut välillä vähän hankalaa mutta,kun Muutaman sanan osaa, niin sillä pääsee jo pitkälle:) keittiöstä olen tykännyt todella paljon. Sopivan iso ja paikat osataan pitää siistinä. Henkilökunnan kanssa olen tullut tosi hyvin toimeen:) olen ensimmäistä kertaa ulkomailla ja olen viihtynyt täällä tosi hyvin:) ! 

Toni:

Nämä viimeiset kolme päivää ovat sujuneet omalta osaltani varsin mallikkaasti. Kun ensimmäisen kerran saavuin hotellin keittiölle sain huomata miten hyvässä järjestyksessä keittiö oli myös keittiön tilavuus ja käytännöllisyys yllättivät positiivisesti. Jokaisella keittiöhenkilökunnalla on oma tehtävänsä ja he pysyivät niissä.

 Ensimmäisenänä päivänä en vielä päässyt oikein mitään tekemään. Kokki esitteli meille keittiön ja sen henkilökunnan ja loppupäivästä en muuta tehnyt kuin sekoittelin keittoa ja autoin kokkia. Mutta seuraavina päivinä saatiinkin tehdä jo vähän enemmän Pääsin muunmuassa ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään konetta joka ottaa pakkauksesta ilmat pois ja tekee siitä tyhjiön joita voi myös nähdä vaikkapa suomen S-Marketeissa.

Reissu on tuntunut tähän mennessä erittäin mukavalta. Kroatia on hieno maa ja kaupungilla on mukava liikkua. Keittiö henkilökunta on todella ystävällinen ja huumorintajuinen. Kun keittiöstä lähtee niin tuntuu että voisi jäädä sinne vielä hetkeksi. Viikko on mennyt aika nopeasti ehkä hiema liian nopeasti on sentään jo perjantai toivon vain että viimeinen viikko sujuisi yhtä hyvin.